Vanhin silloin kolmesta tyttölapsestamme oli vasta aloittelemassa koulupolkuaan, kun saimme vaimoni kanssa Jumalalta kehotuksen ryhtyä tekemään hengellistä työtä nuorten keskuudessa. Tarina, josta nyt kerron sijoittuu aikaan, jolloin vasta luotiin hengellisen nuorisotyön suuntaviivoja Juupajoella. Vapaaehtoisina kokosimme kaikki rippikouluikäiset nuoret linja-autoon ja suuntasimme kohti Muuramea. Paikkakunnalla järjestettiin lähinnä keskisuomalaisille nuorille suunnattu hengellinen nuorisotapahtuma. Tapahtuman anti oli erinomainen ja nuoret hyvin tyytyväisiä retkeen.
Illan aikana tapahtuman ulkopuolelta tullut nuorisojoukko joutui sanaharkkaan kahden nuoremme kanssa. Sanavalmiilla pojalla oli vanha armeijan poistopusakka, joka muuttui paikallisten hopparien silmissä uhkaavaksi pilottitakiksi.
Seuraavana vuonna matkasimme tapahtumaan uudelleen ja kaikki näytti hyvältä koko tapahtuman ajan, vaikka olimme pelänneet pahinta. Pihalla seisoi kuitenkin automme, jonka paikalliset nuoret olivat merkinneet. Hengellisen annin päätyttyä, poistuimme liikuntahallista kohti linja-autoa ja kuljettaja avasi oven. Onneksi olin itse joukon etummaisia, sillä samalla hetkellä kun astuimme sisään takaovesta, ryntäsi etuovesta ketjuasein varustautunut paikallinen nuori. Isokoisempana sain hänet ulos autosta, eikä vakavampaa päässyt tapahtumaan.
Kolmantena vuotena vaimoni Tiina oli siirtynyt nuorisotyöhön Kuorevedelle ja päätimme viedä myös tuon alueen nuoret Muuramen tapahtumaan. Matkalla kerroimme varoittaen edellisvuosien tapahtumista. Ajattelimme, että olemme turvassa, koska olimme liikeellä toisella bussilla, jonka etuosassa lukisi vieläpä teksti Kuorevesi.
Ei häiriöitä ja toivorikkaina poistuimme yömessusta kohti linja-autoa. Ajatuksemme olivat jo tulevassa, mutta sielunvihollinen oli toista mieltä. Muuramen kirkon ulkopuolelle alkoi kokoontua mustiin pukeutuneita hahmoja, sillä minut ja Tiina oli huomattu. Aivan yllättäen joukostamme napattiin siilitukkainen poika. Hänet vedettiin sivuun ja alettiin pahoinpidellä. Ennen kuin ehdin joukon peräpäästä pojan apuun, häntä oli jo lyöty nyrkillä ja ilmeisesti potkaistu kasvoihin.
Valitettava tapahtuma, jonka Jumala suuressa viisaudessaan johti lopulta erinomaisesti. Vaikka meillä ei ollut antaa edes tuntomerkkejä, poliisi löysi pahoinpitelijät. Herkkä yksinhuoltajan poika sai Jumalalta kaiken tuen ja hän osoitti sen vuoden aikana Tiinan kanssa käymissään keskusteluissa aktiivisesti halua tulla mukaan seurakunnan toimintaan.
Saatanan valta oli murrettu ja Jumalan suunnitelma alueen nuorten ”pelastamiseksi” käynnistyisi lopultakin kaikessa laajuudessaan.
Hakusana: Joh. 12: 25-33 (lue sama tarina toisesta näkökulmasta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti