Joitakin vuosia sitten vierailimme vaimoni kanssa Israelissa ja yhtenä retkikohteenamme oli Yad Vashem eli vainojen museo. Oppaamme Ariel Livson kertoi hyvin vaikuttavasti siitä, kuinka juutalaista kansaa on vuosituhansien aikana vainottu. Pääpaino oli luonnollisesti natsien toteuttamassa holokaustissa ja pitäydynkin tässä kirjoituksessani sillä alueella. Valitettavasti kaikkea kokemaamme ja kuulemaamme ei mahdu tähän sijoittamaan, mutta yhden tarinan kuitenkin.
Juutalaisen Dom Sierot orpokodin johtaja Henryk Goldszmit alkoi kirjoittaa lastenoikeuksista aluksi lähinnä opettavaisina satuina ja käytti kirjailijanimenään Janus Korczakia. Nopeastihänen kirjailijanimestään tuli oikeaa nimeään merkittävämpi ja hänet tunnettiin siten myös kansainvälisesti.
1939 natsi-Saksa miehitti Puolan ja Korczakin orpokoti joutui osaksi Varsovan gettoa. Puolan kansalaisena ja kansainvälisesti tunnettuna Korczakilla olisi ollut mahdollista siirtyä pois alueelta, mutta hän ei halunnut jättää orpolapsiaan, koska hänen uskonsa hyvyyteen ylitti jopa sodan julmuudet.
Vuonna1942 natsit tulivat hakemaan Janusz Korczakia, orpokodin 196 lasta ja henkilökuntaa Treblinkan kuolemanleiriin. Puolan vapautusarmeija tarjosi Januszille pelastusta ja siirtoa turvallisempaan paikkaan, mutta hän ei halunnut jättää lapsiaan, vaan valmisteli heitä lähtemään matkaan parhaimpiinsa pukeutuneina ja lempikirja tai -lelu mukanaan. Kerrotaan, että vielä keskitysleirin porteilla vartija tunnisti Puolan merkkihenkilön ja tarjosi tälle pelastautumismahdollisuutta toiselle keskitysleirille. Korczak kieltäytyi ja kulki päättäväisesti lastensa mukana kaasukammioon.
Vainojen museo ja Israelin valtio kunnioittavat Janus Korczakia muistomerkillä, jossa tämä on kietonut kätensä lapsijoukon ympärille.
Kun katsoin tuota patsasta elin kristittynä kyyneleet silmissä todeksi Janusz Korczakin ja Raamatun vapauttavimman opetuksen eli että Jumalan rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Vuonna1942 natsit tulivat hakemaan Janusz Korczakia, orpokodin 196 lasta ja henkilökuntaa Treblinkan kuolemanleiriin. Puolan vapautusarmeija tarjosi Januszille pelastusta ja siirtoa turvallisempaan paikkaan, mutta hän ei halunnut jättää lapsiaan, vaan valmisteli heitä lähtemään matkaan parhaimpiinsa pukeutuneina ja lempikirja tai -lelu mukanaan. Kerrotaan, että vielä keskitysleirin porteilla vartija tunnisti Puolan merkkihenkilön ja tarjosi tälle pelastautumismahdollisuutta toiselle keskitysleirille. Korczak kieltäytyi ja kulki päättäväisesti lastensa mukana kaasukammioon.
Vainojen museo ja Israelin valtio kunnioittavat Janus Korczakia muistomerkillä, jossa tämä on kietonut kätensä lapsijoukon ympärille.
Kun katsoin tuota patsasta elin kristittynä kyyneleet silmissä todeksi Janusz Korczakin ja Raamatun vapauttavimman opetuksen eli että Jumalan rakkaus on väkevämpi kuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti