Lunta ja pakkasta

Koulun talvi-ja joulujuhlassa Antero, Fanny, Joonas ja Miguel esittivät lyhyen johdantokatkelman nimeltään "Kauheesti". Esityksessään he olivat matkalla pilkille ja rämpivät paksussa lumihangessa mukanaan viimeisin gps-tekniikka. Kun he taukokahvit juotuaan viimein pääsivät perille, niin kairassa ei riittänyt mitta järven paksun jääpeitteen läpäisemiseen.

Tarina johdatti lauluun "Kaikki joukolla jäätä särkemään...", mutta samalla taustalla oli toive, että viimeinkin saisimme lunta ja pakkasia. Toinen toive oli, että yhdessä toimien vosimme rikkoa sen jäisen riitteen ja joiltain kohdin paksunkin jääpeitteen, jota kulunut syksy oli saanut aikaan. Joulun sanoman toivottiin tuovan valoa pimeyteen ja lämmöllään sulattavan jään. Joulujuhla onnistuikin hyvin ja edellä kuvattu lyhyt katkelma oli yksi mieleenpainuvimmista.

Olemme viettäneet ansaittua lomaa ja samalla luonto on saanut kauniin lumipeitteen. Myös pakkasia on riittänyt. Useita kertoja olen kuullut sanottavan, että on mukavaa, kun viimeinkin on oikea kunnollinen vanhanajan talvi.

Samalla kun nautin lumesta ja pakkasesta ja valmistaudun taas hiihtoretkelle, en voi toisaalta myöskään välttyä siltä ajatukselta, että mitäpä jos luonto alkaisikin iskeä takaisin? Monta lämmintä talvea on takana ja kaikki puhuvat ilmastonmuutoksesta. Entäpä jos ilmasto alkaisikin muuttua toiseen suuntaa ja kunnon kesää ei enää tulisikaan? Lasten esityksessä lunta oli hirveästi ja järven jääpeite kasvanut käsittämättömäksi.

Mitä ajattelivat mammutit, kun ensimmäistä kertaa jäivät ilman kesää ja lumi- ja jääpeite alkoi kasvaa. Ihmiset pyrkivät kyllä ajattelemaan ja puhumaan asiasta, mutta miten on itse toiminnan laita?